Mediakasvatus on arjen valintoja

Julkisuudessa on käyty ilahduttavan paljon lapsiin, nuoriin ja mediaan liittyvää keskustelua. Heränneen keskustelun ja saadun palautteen perusteella MEKU:n koettiin puuttuvan perheen sisäisiin kasvatusvalintoihin ja vanhempien oikeuteen viettää vauvaystävällistä aikaa median parissa. MEKU:n rooli viranomaisena ja mediakasvatuksen edistäjänä kaipaa siis selkiyttämistä.

MEKU:n tehtävänä on edistää mediakasvatusta, lasten mediataitoja ja lapsille turvallisen mediaympäristön kehittämistä yhteistyössä muiden viranomaisten ja toimialan yhteisöjen kanssa.

MEKU valvoo elokuvien, televisio-ohjelmien ja pelien tarjontaa ja ikärajaluokittelua lastensuojelullisin perustein. Kuvaohjelmalain ja siihen perustuva ikärajaluokittelujärjestelmän tavoitteena on suojella lapsia heidän kehitykselleen mahdollisesti haitallisilta elokuvien, televisio-ohjelmien tai digitaalisten pelien väkivaltaisilta, seksuaalisilta, ahdistusta aiheuttavilta tai muilta vastaavilta sisällöiltä.

Suomi on kansainvälisen Lapsen oikeuksien yleissopimuksen allekirjoittamalla sitoutunut muun muassa siihen, että lapsia tulee suojella heidän hyvinvointinsa kannalta vahingollisilta aineistoilta. Eduskunta säätää lait, joita viranomaisten tulee noudattaa ja valvoa.

Kuvaohjelmien julkisen esittämisen valvonta on osa MEKU:n lakisääteistä ydintehtävää.Kuvaohjelmalaissa (710/2011) määritellyn joustosäännön mukaan ohjelman voi julkisesti esittää enintään kolme vuotta ohjelmalle luokiteltua ikärajaa 7, 12 tai 16 nuoremmalle silloin, kun lapsi on 18 vuotta täyttäneen seurassa. Esimerkiksi yli 7-vuotiaille sallittuihin elokuviin voi vanhemman seurassa päästä vähintään 4-vuotias lapsi, mutta ei 0-3 -vuotias. Näin ollen esityksissä, joissa on läsnä vauvoja, voidaan esittää ainoastaan kaikille sallittuja, S-merkittyjä elokuvia. Julkisuudessa olleista tiedoista poiketen tämä ei kuitenkaan tarkoita, että esitettävien elokuvien tulisi olla lastenelokuvia, vaan S-merkinnän saavat kohderyhmästä riippumatta kaikki elokuvat, jotka eivät sisällä lapsille haitalliseksi luokiteltua aineistoa. Vauvaystävällisten elokuvaesitysten järjestäminen ei sinällään ole ristiriidassa kuvaohjelmalain kanssa vaan kysymys on ohjelmallisista valinnoista.

Kuvaohjelmalain valvonta koskee nimenomaan julkisesti esitettäviä kuvaohjelmia sekä kuvaohjelmien tarjoajia. MEKU:n valvontatehtävä ei ulotu eikä sen pidä ulottua koteihin. Kodeissa vanhemmilla on kasvatusvastuu, ja MEKU:n rooli suhteessa koteihin on edistää lapsille turvallista mediaympäristöä esimerkiksi lapsiin ja mediaan liittyvän tiedotuksen keinoin. Ohjelmien yhteyteen merkittävät ikärajat ja niiden haitallisista sisällöistä kertovat symbolit ovat yksi keino tukea vanhempia heidän mediakasvatustehtävässään.

Vauvakino-tapauksen aiheuttama kohu osoittaa, että arjen valintojen tasolla mediaan liittyvä kasvatustietoisuus kaipaa herättelyä kaikkein pienimpien lasten osalta. Lapsen kehitykseen liittyvä psykologinen ja kasvatuksellinen tieto ei mitenkään tue sitä oletusta, etteivätkö myös alle 2-vuotiaat lapset olisi vuorovaikutuksessa ympäristönsä ja näin ollen myös mediaympäristön kanssa. Se, että vauva tai taaperoikäinen lapsi ei pysty seuraamaan elokuvan juonta, ei suojaa heitä elokuvien voimakkailta kohtauksilta. Päinvastoin, tunnevoimaiset visuaaliset kuvastot ja äänimaailmat tunkeutuvat lapsen mieleen sellaisinaan, eivätkä ole vanhemman kanssa puheen kautta jaettavissa. Vanhempien kanssa jaetut yhteiset mediakokemukset ovat lapsen mediataitojen perusta. Vanhemman herkkyys oman lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin seuraamiseen ja valmiudet puuttua sitä mahdollisesti häiritseviin, myös medialähtöisiin tekijöihin ovat tärkeimmät välineet lapsen kasvun tukemisessa.

Kasvattaessaan lapsia ja nuoria aikuiset pyrkivät päivittäin tekemään valintoja lasten parasta ajatellen. Juuri tästä on kysymys mediakasvatuksessakin - arjen valinnoista.